Kielielementtejä, joita ei tavallisesti nimitetä liitteiksi, voi kuitenkin käyttää sanojen muodostuksessa eräällä erityisellä tavalla, jonkinlaisten erityissääntöjen mukaan. Lähes aina on pohjimmiltaan kyse yhdyssanojen ja lausekesanojen yhdistelyistä tavallisten periaatteiden mukaan, mutta sisältäen jonkinlaisen lisäerikoisuuden. Tuollaisia elementtejä voi nimittää liitemäisiksi. Muita elementtejä esiintyy niin valtavan paljon yhdistelmissä, että myös ne näyttävät olevan liitteitä, vaikka ne tosiasiassa täysin noudattavat tavallisia sananmuodostuksen sääntöjä. Tuollaisia elementtejä voi myös nimittää liitemäisiksi.

Liitemäisiä sanajuuria ja yhdistelmiä

Tässä joitakin esimerkkejä tavallisista sanajuurista, joita käytetään usein liitteiden tapaan.

FIN

FIN-sanaa käytetään usein etuliitteen tapaan osoittamaan toiminnan loppuun saattamista etuliitteisen el-preposition asemesta: finkanti, finfari, finmanĝi.

HAV, PLEN, RIĈ

Sanajuuret HAV, PLEN ja RIĈ ovat käyttökelpoisia jälkiliitteen tapaan täsmentämään adjektiivin merkitystä: barba → barbhava, trua → truhava, manka → mankohava, ama → amoplena, brua → bruoplena, flora → florplena, fuma → fumoplena, ora → ororiĉa, herba → herbriĉa, senta → sentriĉa.

KELK

Etuliitteinen KELK määrittää moninkertaisuuden epätäsmällisellä, mutta ei suurella luvulla (enemmän kuin yksi): kelkdek = "kelkaj dekoj – muutamia kymmeniä", kelkcent = "kelkaj centoj – muutamia satoja", kelkmil = "kelkaj miloj – muutamia tuhansia". Huomaa paino: kElkcent, kElkmil. KELK ei ole pikkusana, vaan sanajuuri. Siksi ei ole mahdollista eriyttää tuollaisia sanoja. Älä kirjoita kelk dek, kelk mil, vaan kelkdek, kelkmil. Aina on mahdollista sen sijaan sanoa ja kirjoittaa: kelkaj dekoj, kelkaj miloj jne.

Jälkiliitteinen KELK määrittää epätäsmällisen luvun (enemmän kuin yksi) lisäämisen: dekkelke = "dek kaj kelkaj – kymmenkunta", tridekkelk-jara = "havanta tridek kaj kelkajn jarojn – omata kolmisenkymmentä vuotta".

Joskus näkee etuliitteisen KELK merkityksessä "noin": kelkmil = "proksimume mil – noin tuhat". Se on ristiriidassa edellä esitetyn zamenhofmaisen käytön kanssa ja ei ole suositeltava.

KELK käytetään etuliitteisesti myös I-taulukkosanojen kanssa korostamaan määrittelemättömyyttä: kelkiuj = "kelkaj, iuj", kelkiom = "kelke, iom". Joskus käytetty muoto kelkiu (ilman J) on sisäisesti ristiriitainen. Iu määrittää täsmällisesti yhden henkilön, kun taas KELK määrittää enemmän kuin yhden.

ON-sanat

Yhdyssanoja, joissa on jälkiliite ON käytetään usein etuliitteisesti: duonhoro = "duona horo, duono de horo", kvaronlitro = "kvarona litro, kvarono de litro", milonmilimetro = "milona milimetro, milono de milimetro", trionparto = "triona parto". On mahdollista luoda sen sijaan tavallisia yhdyssanoja, esim.: horkvarono (= "kvarono de horo"): Pasis certe horkvarono, antaŭ ol la floreto povis denove rekonsciiĝi. (Kului varmasti neljännestunti, ennen kuin pieni kukka tuli uudestaan tajuihinsa.) Muodot kuten horkvarono ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia.

Etuliitteisellä DUON on joskus erityismerkitys: "lähes puolet, vajaa, melkein": duonnuda = "preskaŭ nuda – puolialaston", duonkuirita = "ne komplete kuirita – puolikypsä".

Sukulaisuussanoissa DUON saa kaksi erityismerkitystä. Siellä se määrittää sukulaisuutta vain yhden vanhemman kautta sekä sukulaisuutta, joka on muodostunut uudelleen naimisiinmenon vuoksi: duonfrato = 1. veli, jonka kanssa on vain yksi yhteinen vanhempi, 2. vanhemman uuden puolison poika; duonfilo = puolison poika; duonpatro = äidin uusi puoliso; duonpatrino = isän uusi puoliso.

VIC

VIC käytetään etuliitteisesti määrittämään asian tai henkilön, joka korvaa tai voi korvata jonkin tai jonkun: vicprezidanto = "anstataŭa prezidanto – varapresidentti", vicdirektoro = "anstataŭa direktoro – varajohtaja", vicrado = "rezerva rado – varapyörä".

Sanajuurta VIC voi käyttää etuliitteen tapaan myös sukulaisuuksista, jotka on muodostettu uudelleen naimisiinmenon perusteella: vicpatro, vicfilo, vicfrato. Tuollaisissa DUON-sanoissa, joilla voi olla molemmat sukulaisuuden DUON-merkitykset, tulee käyttää mieluummin VIC uudelleen naimisiinmenon sukulaisuudesta ja DUON vain todellisista puolisukulaisuuksista.

VIR

Sanaa VIR käytetään etuliitteen tapaisesti määrittämään miessukupuolta. Vertaa jälkiliitteeseen IN. Siten voi käyttää VIR vain sen yhteydessä, jolla voi olla sukupuoli ja vain sanoissa, joilla ei ole miessukupuolta itsessään.

VIR on käytössä etuliitteen tapaan etenkin eläimiä tarkoittavissa sanoissa: virĉevalo, virkato, virbovo, virhundido, virbesto.

Myös ihmistä tarkoittavissa sanoissa voi käyttää VIR-sanaa etuliitteen tapaan: virhomo, virprezidanto, virsekretario. Kuitenkin niissä normaalisti suositaan VIR-liitteen käyttöä adjektiivina: vira homo, vira prezidanto, vira sekretario.

Kuitenkin hyvin usein VIR jätetään pois, vaikka on kyse koiraseläimestä tai miespuolisesta ihmisestä.

Huomaa, että itsenäinen sana viro merkitsee aina "täysikasvuinen miespuolinen henkilö", kun taas etuliitteen tapainen VIR osoittaa vain miessukupuolta (ei ihmisyyttä, eikä täysikasvuisuutta). Sana vira siten määrittää toisinaan miessukupuolen, toisinaan sisällyttää ihmisyyden ja täysikasvuisuuden, asiayhteydestä riippuen.

Liitteiden tapaan käytetyt prepositiot

Sanoja, joilla on etuliitteen tapainen prepositio ovat useimmiten lausekesanoja. Prepositiota käytetään etuliitteen tapaisesti sanalle, johon se viittaa kokonaisessa lausekkeessa:

Etuliitteen tapainen prepositio voi myös olla täsmentävä elementti yhdyssanan etuosana. Sellaisessa sanassa prepositio ei ollenkaan ole seuraavan elementin kieliopillinen määre, vaan liittyy johonkin muuhun:

Kun käytetään tuollaista sanaa lauseessa, etuliitteinen prepositio toistuu usein sen edessä, johon se todella viittaa: Li eliris el la dormoĉambro kaj eniris en la manĝoĉambron. Kuitenkaan usein ei toisteta prepositiota sen edessä, johon se viittaa, vaan käytetään sen sijaan muuta prepositiota: Ĝi parolas nur pri tiaj instruoj, kiuj ne kontraŭparolas al la scienco. Al toistamatta sanaa kontraŭ. Se, johon etuliitteinen prepositio viittaa, voi usein esiintyä tällaisen verbin objektina: La belan Saran li jam kelkfoje ĉirkaŭiris. = Ĉirkaŭ la bela Sara li jam kelkfoje (ĉirkaŭ)iris. Kuitenkin hyvin usein tällaisen verbin objekti on jokin täysin muu ilman suoraa yhteyttä etuliitteiseen prepositioon: Alportu al mi metron da nigra drapo.

El

El voi olla täysin normaali etuliitteen tapainen prepositio yhdyssanoissa ja lausekesanoissa, esim, ekz.: eliri (yhdyssana) = "mennä jostakin", poistua, elbati (yhdyssana) = "lyödä jotain jostakin", el (la) lito → ellitiĝi (lausekesana) = "nousta vuoteesta".

Kuitenkin etuliitteen tapaista el on yhdyssanoissa käytetty myös erityismerkityksissä "täysin, loppuun saakka, lopullisesti, valmiiksi saakka, vikaantumiseen saakka, katoamiseen saakka":

Jotkin el-sanat saavat erityisen (kuvaannollisen) merkityksen:

Jos on vaara sekaannuksesta sanan el oman merkityksen ja erityisen loppuun viedyn merkityksen välillä, pitää käyttää jotain muuta etuliitteen tapaan ilmaisemaan merkitystä "loppuun saakka". Siten käytetään esim. tra, for, SAT, ja FIN. Pitää kuitenkin aina huomioida, että käytetty sanajuuri tai pikkusana kelpaisi merkitykseltään, esim.: trabori, trakuri, forkaŝi, satmanĝi, finkanti, finfari, finmanĝi jne. Voi myös määrittää tuollaista merkitystä useilla sanoilla, mikä on usein paras ratkaisu: legi ĝisfine, kuri tra la tuta urbo, manĝi ĝis sateco, kanti ĝis la fino, kanti la tutan kanton jne.

Pri

Lausekesanoissa (A- tai E-päätteisenä) etuliitteistä pri on käytetty tavalliseen tapaan, esim.: pri amo → priama = "sellainen, että se liittyy rakkauteen", pri nutro → prinutra = "sellainen, että se liittyy ravintoon tai ravitsemukseen".

Yhdyssanoissa etuliitteinen pri luo transitiivisia verbejä. Tai sitten se tekee intransitiivisesta verbistä transitiivisen, tai se tekee jo transitiivisesta verbistä uuden transitiivisen verbin. Normaalisti tuollaisella pri-verbillä on alkuperäinen pri-adverbiaali objektina:

Joissakin tapauksissa tuollaisella pri-verbillä on objekti, joka alkujaan ei ollut pri-adverbiaali, vaan esim. de-adverbiaali tai al-adverbiaali. Tuollaisissa verbeissä pri on kadottanut oman merkityksensä ja sitä käytetään vain muuttamaan lauseenjäsenen tehtävää. Pri-sanaa käytetään siten erityisesti joissakin perinteisissä verbeissä:

Etuliitteinen pri joissakin tapauksissa vain palvelee antamalla verbille uuden merkityksen, joka jotenkin liittyy alkuperäiseen merkitykseen:

Tuollaisessa käytössä pri muistuttaa jälkiliitettä UM.

Muita liitemäisiä pikkusanoja

Paitsi prepositioita myös monia muita pikkusanoja käytetään etuliitteen tapaan eri tavoin. Tässä esiintyy vain muutamia tärkeitä esimerkkejä tuollaisesta käytöstä.

Ĉi

Paikan pikkusanaa ĉi käytetään hyvin usein etuliitteen tapaan lausekesanoissa yhdessä A- tai E-päätteen kanssa. Normaalisti käytetään selvyyden vuoksi yhdysmerkkiä ĉi-sanan jälkeen:

Huomaa, että ĉi on itsenäinen sana seuraavissa sanapareissa: tiu ĉi, ĉi tiu, tie ĉi, ĉi tie jne. Älä käytä yhdysmerkkiä niissä.

Fi

Huudahdusta fi on usein käytetty etuliitteen tapaan merkityksessä "inhottu, halveksittu". Etuliitteen tapainen fi määrittää henkilökohtaisen suuttumuksen tai moraalisen tuomion sitä vastaan, joka sijaitsee jäljessä:

Etuliitteinen fi ja jälkiliite AĈ ovat samanlaisia. Fi on omakohtaisempi. Se ilmaisee suuttumusta ja ylenkatsetta. AĈ on puolueettomampi. Se määrittää kelvottomuutta ja huonoa laatua.

For

Paikan ja liikkeen pikkusanaa for käytetään usein etuliitteen tapaan teon sanoissa: foriri, foriro, forkuri, forkurado, forfali, forĵeti, forŝiri, forpermesi, fortimigi, forargumenti, forbuĉi, fordormi, foresti, foresto. Kaikki tuollaiset sanat ovat normaaleja yhdyssanoja. Usein voi myös käyttää de tällaisissa sanoissa: forŝiri ≈ deŝiri, forpreni ≈ depreni, fortranĉi ≈ detranĉi. Kuitenkin for antaa vahvemman merkityksen.

Mem

Etuliitteen tapainen mem käsittää kaksi eri merkitystä: 1. "sen helpo de alia": memvole, memlerninto, memdisciplino, memstara, memkompreneble (ilman toisen apua). 2. "al si mem, pri si mem, sin mem": memestimo, memamo, memdefendo, memmortigo, memportreto, memofero (itselleen, itsestään, itseään). Jos merkitys on "sin mem", voi käyttää myös sin-sanaa etuliitteen tapaisesti.

Ne

Etuliitteinen ne määrittää poissaolon, jonkin puutteen (esim. ominaisuuden): neĝentila, nelonge, nefermita, nematura, nelerta, nekomprenebla, nelegeble, nekredebla, nejudo = "homo, kiu ne estas judo", ne-Kopenhagano = "persono, kiu ne loĝas en Kopenhago".

Sin

Pronominia si yhdessä N-päätteen kanssa käytetään usein etuliitteen tapaisesti sanan mem (itse) sijaan merkityksessä "sin mem" (itseään): sinfido, sindefendo, singarda, sindona.

Sin itsenäisenä sanana on käyttökelpoinen vain kolmannessa persoonassa. Kuitenkin etuliitteistä sin käytetään myös ensimmäisessä ja toisessa persoonassa: Kontraŭ s-ro K. mi estos singarda. = Mi gardos min kontraŭ s-ro K.

Sin-sanat ovat lausekesanoja, jotka poikkeavat infinitiivisestä lausekkeesta: sin defendi → [sin defendi]-(ago)-O → sindefendo = "la ago defendi sin mem – teko puolustaa itseään"

Tuollainen sin-sana voi saada minkä tahansa päätteen paitsi verbin päätteen: sinfido, sinfida, sinfide. Jos haluaa käyttää verbin päätettä, täytyy palata alkuperäiseen lausekkeeseen, jossa sin on erillinen sana. Jos sin ei viittaa kolmanteen persoonaan, silloin täytyy muuttaa sanoihin min, nin tai vin merkityksen mukaisesti:

Tällaisissa sanoissa säilytetään sin-sanan N-pääte. Normaalisti kuitenkin N-päätteet (samoin kuin J-päätteet) putoavat pois yhdistetyistä sanoista.