Epäsuoraa esitystä on sivulause, joka kertoo uudelleen jonkun sanomisen, ajatuksen, mielipiteen, päätöksen, kysymyksen, huomautuksen jne. Usein täytyy hieman muuttaa alkuperäisen puheen tai ajatuksen muotoa. Epäsuora esitys eroaa suorasta esityksestä, so. muuttumattomasta lainauksesta, joka ei ole sivulause, ja jolla siis ei ole subjunktiota. Suora esitys esiintyy usein lainausmerkkien välissä ja kaksoispisteen jälkeen.
| Suora esitys: | Petro diris: "Mi volas doni ion al vi." - Petro sanoi: "Minä haluan antaa jotain sinulle." |
|---|---|
| Epäsuora esitys: | Petro diris, ke li volas doni ion al mi. - Petro sanoi, että hän haluaa antaa jotain minulle. |
| Suora esitys: | Karlo demandis: "Ĉu vi volas iri kun mi?" - Karlo kysyi: "Haluatko mennä minun kanssani?" |
|---|---|
| Epäsuora esitys: | Karlo demandis, ĉu mi volas iri kun li. - Karlo kysyi, haluanko minä mennä hänen kanssaan. |
Epäsuora esitys on tavallisesti ke-lause tai kysyvä sivulause. Tuollainen sivulause toimii useimmiten objektina verbeille kuten diri, krii, pensi, scii, decidi, skribi, kompreni, rimarki, vidi, demandi, voli, aŭdi jne.: Li diris, ke li estas feliĉa. Ŝi pensis, ke ŝi estas feliĉa.
Epäsuora esitys esiintyy myös suplementtina sanoille kuten penso, decido, demando, timo jne.: Li havis la penson, ke li estas feliĉa. La decido estis, ke Petro estu prezidanto. Ili faris la demandon, ĉu ili povas partopreni.
Epäsuora esitys esiintyy myös subjektina sanoille ŝajni, esti evidente, esti dube, esti klare, esti (ne)eble, esti verŝajne ym.: Ŝajnis, ke pluvas. Estis evidente, ke li ne estas feliĉa.
Verbimuodot epäsuorassa esityksessä
Joissakin kielissä pitää epäsuorassa esityksessä joskus muuttaa verbimuotoa. Esperantossa säilytetään aina alkuperäinen verbimuoto:
-
Li diris: "Mi volas manĝi". → Li diris, ke li volas manĝi. - Hän sanoi: "Minä haluan syödä." → Hän sanoi, että hän haluaa syödä.
AS sanassa volas on alkuperäisen sanomisen nykyaika. Älä vaihda IS-muotoon.
-
Li diris: "Mi tiam loĝis en Ĉinujo." → Li diris, ke li tiam loĝis en Ĉinujo. - Hän sanoi: "Minä asuin silloin Kiinassa." → Hän sanoi,että hän asui silloin Kiinassa.
IS sanassa loĝis määrittää ajan, joka on alkuperäistä sanomista aikaisempi. Olisi virhe vaihtaa muotoon estis loĝinta.
-
Ŝi demandis: "Ĉu vi iros kun mi al kinejo?" → Ŝi demandis, ĉu mi iros kun ŝi al kinejo. - Hän kysyi: "Lähdetkö minun kanssani elokuviin?"
OS sanassa iros määrittää alkuperäistä kysymystä myöhemmän ajan. Olisi virhe vaihtaa muotoon estis ironta tai volis iri. Jos alkuperäinen kysymys olisi "Ĉu vi volas iri kun mi?", sanottaisiin: Ŝi demandis, ĉu mi volas iri kun ŝi.
-
Li ne komprenis: "Kial ŝi ne volas partopreni?" → Li ne komprenis, kial ŝi ne volas partopreni. - Hän ei ymmärtänyt: "Miksi hän ei halua osallistua?" → Hän ei ymmärtänyt, miksi hän ei halua osallistua.
AS sanassa volas määrittää alkuperäisen kysymyksen ajan.
- Ili ordonis: "Paku tuj vian valizon!" → Ili ordonis, ke mi tuj paku mian valizon. - He määräsivät: "Pakkaa heti matkalaukkusi!" → He määräsivät, että minä pakkaan heti matkalaukkuni.
-
Ŝi esperis, ke ŝi ilin trovos. - Hän toivoi, että hän löytää heidät.
Alkuperäinen ajatus oli: "Mi ilin trovos." (Minä löydän heidät.)
-
Ŝi estis plena de timo, ke la infano mortos. - Hän oli aivan kauhuissaan, että lapsi kuolee.
Hän pelkäsi ja ajatteli: "La infano mortos!" (Lapsi kuolee!)
-
Li metis la kondiĉon, ke oni ne instruu al ŝi la Kristanan religion. - Hän asetti ehdon, että tytölle ei opeteta kristinuskoa.
Hän sanoi: "Ne instruu al ŝi..." (Älkää opettako hänelle..."
-
Ŝajnis al ŝi, ke ŝin ĉirkaŭas unu sola densa barilo el traboj. - Hänestä tuntui, että häntä ympäröi yksi ainoa tiheä hirsieste.
Hän ajatteli: "Min ĉirkaŭas...", koska siltä hänestä tuntui.
Toisiinsa liittyvät sivulauseet eivät normaalisti toista sanottua tai ajatusta. Sellaisissa sivulauseissa verbin aikamuodot siten liittyvät ehdottomasti nykyaikaan.
-
Mi ne konis tiun, kiu venis. - Minä en tuntenut tuota, joka tuli.
Konis ja venis molemmat määrittävät aikaa ennen nykyaikaa. Luultavasti ne määrittävät samaa aikaa.
-
Mi ne konis la personon, kiu estis baldaŭ venonta tra la pordo. - Minä en tuntenut ihmistä, joka oli pian tulossa ovesta.
Sekä konis että estis määrittävät aikaa ennen nykyaikaa. Venonta määrittää aikaa tuon menneen ajan jälkeen.
Ajan ja paikan sanat epäsuorassa esityksessä
Jos lainatussa lauseessa on ajan ilmaus, se voi normaalisti jäädä entiselleen epäsuorassa esityksessä. Jotkut ajan pikkusanat kuitenkin liittyvät ehdottomasti nykyaikaan, ja niiden täytyy joskus muuttua sekaannusta välttääkseen. Sellaisia sanoja ovat hodiaŭ (tänään), hieraŭ (eilen), antaŭhieraŭ (edellispäivänä), morgaŭ (huomenna)ja postmorgaŭ (ylihuomenna). Lauseet, joissa pitää muuttaa tuollainen aikasana, ovat kuitenkin melko harvinaisia:
-
Pasintan lundon li diris: "Mi ne laboros hodiaŭ!" → Pasintan lundon li diris, ke li ne laboros tiun tagon. - Edellisenä maanantaina hän sanoi: "Minä en työskentele tänään!" → Edellisenä maanantaina hän sanoi, ettei työskentele tuona päivänä.
Jos säilytettäisiin hodiaŭ sivulauseessa, olisi kyse siitä päivästä, jolloin koko lause sanottiin.
-
Morgaŭ li verŝajne diros: "Mi estis malsana hieraŭ!" → Morgaŭ li verŝajne diros, ke li estis malsana hodiaŭ. - Huomenna hän luultavasti sanoo: "Minä olin sairas eilen!" Huomenna hän luultavasti sanoo, että hän oli sairas tänään.
Jos käytettäisiin hieraŭ epäsuorassa esityksessä, olisi kyse päivästä ennen kuin koko lause sanottiin. Hän itse asiassa puhuu tästä päivästä ja siis pitää vaihtaa sanaksi hodiaŭ.
- Antaŭ unu semajno li demandis al mi: "Ĉu vi venos al mi morgaŭ?" → Antaŭ unu semajno li demandis al mi, ĉu mi venos al li la postan tagon. - Viikko sitten hän kysyi minulta:"Tuletko minun luokseni huomenna?" → Viikko sitten hän kysyi minulta, tulenko minä hänen luokseen seuraavana päivänä.
Kertomuksissa voi kuitenkin joskus säilyttää hodiaŭ, hieraŭ ja morgaŭ muuttumattomana: Li renkontis konaton, junan poeton, kiu rakontis al li, ke morgaŭ [= la postan tagon] li komencos sian someran vojaĝon. (Hän tapasi tutun, nuoren runoilijan, joka kertoi hänelle, että huomenna [= seuraavana päivänä] hän aloittaa kesälomamatkansa.) Tämä lause esiintyy sadussa ja tuskin voi aiheuttaa sekaannusta oikean huomisen kanssa.
Muotoja kuten hieraŭo (eilinen), hieraŭa tago (eilinen päivä), morgaŭo (huominen), morgaŭa tago (huominen päivä) käytetään usein riippumatta ehdottomasta nykyajasta.
Aikasanaa nun voi joskus selvyyden vuoksi vaihtaa epäsuorassa puheessa, mutta useimmiten se ei ole tarpeen: Hieraŭ li diris: "Mi volas fari tion nun kaj ne poste!" → (Eilen hän sanoi: "Minä haluan tehdä sen nyt, enkä myöhemmin!") Hieraŭ li diris, ke li volas fari tion nun kaj ne poste. (Eilen hän sanoi, että hän haluaa tehdä sen nyt, eikä myöhemmin). Voisi vaihtaa sanoihin tiam, tiumomente tai ehkä tuj, mutta myös nun kelpaa.
Paikan ilmaus lainatussa lauseessa täytyy joskus muuttaa epäsuorassa esityksessä, jos asia kerrotaan uudelleen toisessa paikassa. Toisinaan sellainen muutos voi olla luonnollinen, mutta ei pakollinen:
- Karlo ja Eva ovat Pariisissa. Karlo puhuu Pekingistä ja sanoo Evalle: Mi iros tien. (Minä menen sinne.)
- Eva on myöhemmin yhdessä Petron kanssa Pekingissä ja kertoo asian uudelleen Petrolle: Karlo diris, ke li iros ĉi tien. (Tai: ...ke li venos ĉi tien. (...että hän tulee tänne.))
- Petro ja Eva ovat Tokiossa ja Petro sanoo hänelle: Mi iam estis en Berlino. (Minä olin joskus Berliinissä.)
- Eva ja Karlo ovat myöhemmin Berliinissä ja hän kertoo asian uudestaan hänelle: Petro diris, ke li iam estis ĉi tie. (Petro sanoi, että hän joskus oli täällä.) Tai: Petro diris, ke li iam estis en Berlino. (Petro sanoi, että hän joskus oli Berliinissä.)
Pronominit epäsuorassa esityksessä
Epäsuorassa esityksessä persoona- ja omistuspronominit täytyy usein muuttaa, jos puhuja tai kuuntelija on vaihtunut:
- Karlo sanoo: Mi estas tre feliĉa. (Minä olen hyvin onnellinen.)
- Petro kertoo Evalle: Karlo diris, ke li estas tre feliĉa. Mi → li.
- Karlo sanoo Evalle: Mi amas vin.
- Petro kysyy Evalta: Ĉu li vere diris, ke li amas vin? Mi → li, vin jää lauseeseen.
- Petro kysyy Karlolta: Ĉu vi vere diris, ke vi amas ŝin? Mi → vi, vin → ŝin.
- Petro kertoo Elisabetille: Li fakte diris al ŝi, ke li amas ŝin. Mi → li, vin → ŝin.
- Karlo sanoo Petrolle Evasta: Mi amas ŝin.
- Petro kertoo Evalle: Li diris, ke li amas vin. Mi → li, ŝin → vin.