KI-kysymykset
KI-kysymykset muodostetaan KI-alkuisilla taulukkosanoilla. Kysyvä KI-sana edustaa tietoa, jota etsitään.
KI-sana on normaalisti kysymyslauseen alussa:
- Kion vi volas? — Mi volas manĝon! - Minä sinä haluat? — Minä haluan ruokaa!
- Kian manĝon vi deziras? — Mi deziras malmultekostan manĝon! - Minkälaista ruokaa toivot? — Minä toivon edullista ruokaa!
- Kiel vi fartas? — Mi fartas bone! - Miten voit? — Minä voin hyvin!
- Kiom da pomoj vi havas? — Mi havas du kilogramojn da pomoj! - Paljonko omenia sinulla on? — Minulla on kaksi kiloa omenoita!
- Kies estas tiu aŭto? — Ĝi apartenas al Anno! Ĝi estas de Anno! Ĝi estas ŝia! - Kenenkä tuo auto on? — Se kuuluu Annalle! Se on Annan! Se on hänen!
- Kiam do? — Morgaŭ! - Milloin sitten? — Huomenna!
KI-sanoja käytetään myös kysyvissä sivulauseissa: Ŝi demandis, kion mi volas.
Ĉu-kysymykset
Ĉu-kysymykset muodostetaan kysymyssanalla ĉu. Ĉu-kysymys etsii vahvistusta koko lauseen oikeassa olemiselle. Vastaus on normaalisti jes tai ne.
Ĉu on normaalisti kysymyslauseen alussa:
- Ĉu vi komprenas min? — Jes, mi komprenas vin! Ne, mi ne komprenas vin! - Ymmärrätkö minua? – Kyllä, minä ymmärrän sinua! Ei, minä en ymmärrä sinua!
- Ĉu vi estas Kanadano? — Jes, mi estas Kanadano! Ne, mi ne estas Kanadano! - Oletko kanadalainen – Kyllä, minä olen kanadalainen! Ei, minä en ole kanadalainen!
- Ĉu li? — Jes, li! - Hänkö? – Kyllä, hän!
- Ĉu ĝi estas taŭga? — Jes, (ĝi) estas! - Onko se sopiva? – Kyllä, (se) on!
Ĉu-kysymys voi olla myös vaihtoehtokysymys. Silloin vastaus normaalisti on valinta eri vaihtoehtojen välillä:
- Ĉu vi volas kafon aŭ teon? — Mi volas kafon! Mi volas teon! Mi volas nek kafon, nek teon! Mi volas kaj kafon, kaj teon! - Haluatko kahvia vai teetä? – Minä haluan kahvia! Minä haluan teetä! Minä en halua kahvia enkä teetä! Minä haluan sekä kahvia että teetä!
- Ĉu li aŭ ŝi? — Ŝi! Li! Iu ajn el ili! Neniu el ili! Ambaŭ! - Mies vai nainen? – Nainen! Mies! Kumpi vain heistä! Ei kumpikaan heistä! Molemmat!
Vastaussanat
Vastatakseen ĉu-kysymykseen voi yksinkertaisesti lausua lauseen (kokonaisen tai lyhennetyn), joka antaa vastauksen kysymykseen:
- Ĉu vi amas min? — Mi amas vin! - Rakastatko minua? — Minä rakastan sinua!
- Kaj ĉu vi longe lernis? — Ho, mi lernis ne malpli ol tri jarojn. - Entä oletko pitkään opiskellut? — Voi, minä olen opiskellut en vähempää kuin kolme vuotta.
Kuitenkin normaalisti käytetään vastaussanoja jes ja ne. Tuollainen vastaussana on kuin kokonainen lause itsessään. Usein kuitenkin vastaussanan jälkeen lisätään kokonainen vastauslause tai sellaisen osa lisäselvyyden vuoksi.
Jes
Vastaussana jes antaa myöntävän vastauksen:
- — Ĉu vi volas kafon? — Jes! (= Mi volas kafon.) - – Haluatko kahvia! – Kyllä! (= Minä haluan kahvia.)
- — Ĉu vi ion deziras? — Jes! (= Mi ion deziras.) - – Haluatko jotain? – Kyllä (= Minä haluan jotain.)
-
Ĉu la Universala Kongreso estos en Eŭropo ĉi-jare? — Mi pensas, ke jes! = Mi pensas, ke ĝi ja estos en Eŭropo ĉi-jare! - Onko maailmankongressi Euroopassa tänä vuonna? – Mielestäni on! = Minä ajattelen, että se on Euroopassa tänä vuonna!
Vastaussana jes korvaa koko vastaavan sivulauseen (paitsi johdattavan sanan ke).
Ei pidä käyttää jes) lauseen sisällä painottamassa jonkin totuutta. Sitä varten pitää käyttää pikkusanaa ja. Älä sano: Tiu ĉi suko ne estas dolĉa, dum tiu alia jes estas. Sano: Tiu ĉi suko ne estas dolĉa, dum tiu alia ja estas. (Tämä mehu ei ole makeaa, kun taas tuo toinen kyllä on.)
Ne
Vastaussana ne antaa kieltävän vastauksen:
- — Ĉu vi volas kafon? — Ne! (= Mi ne volas kafon.) - – Haluatko kahvia? — En! (= Minä en halua kahvia.)
- — Ĉu vi ion deziras? — Ne! (= Mi nenion deziras.) - – Haluatko jotakin? — En! (= Minä en halua mitään!)
- Ĉu li estas blondulo aŭ brunulo? — Ne, pli kaŝtanhara. = Li estas nek blondulo nek brunulo, li estas pli kaŝtanhara. - Onko hän (vaaleatukkainen vai ruskeatukkainen) vaaleaverikkö vai ristiverinen? Ei, enemmän kastanjanvärinen. = Hän ei ole vaaleatukkainen eikä ruskeatukkainen, hänellä on pikemminkin kastanjanvärinen tukka.)
- Ha, ĉu efektive la malgranda Kay mortis? La rozoj estis sub la tero, kaj ili diras, ke ne! = ...ili diras, ke li ne mortis. - Ha, onko todella pikku Kay kuollut? Ruusut olivat maan alla ja he sanovat, että ei! = ...he sanovat, että hän ei kuollut.
Pitää huomioida eroavaisuus ne kieltosanana lauseessa ja ne vastaussanana välillä:
-
Ne venu ĉi tien! = Mi volas, ke vi ne venu ĉi tien. - Älä tule tänne! = Minä haluan, että sinä et tule tänne.
Ne kieltää predikaatin.
-
Ne, venu ĉi tien! = Ne! Mi ja volas, ke vi venu ĉi tien. - Ei, tule tänne! = Ei! Minähän haluan, että sinä tulet tänne.
Ne on vastaussana ja toimii enemmän tai vähemmän kokonaisena lauseena itsessään.
Jos heti vastauksena esitetyn ne-sanan jälkeen seuraa lause, joka alkaa verbillä, täytyy puheessa olla selkeä tauko ne-sanan jälkeen, jotta vältettäisiin väärinymmärrys.
Jes ja ne kieltävissä kysymyksissä
On kaksi tapaa käyttää vastaussanaa kieltävien kysymysten yhteydessä. Ensimmäinen järjestelmä on yleisempi läntisissä kielissä, toinen järjestelmä on tavallisempi itäisissä kielissä. Siten voi puhua läntisestä ja itäisestä käytöstä, mutta tosiasiassa monissa maissa ja kielissä molemmat järjestelmät ovat olemassa rinnakkain. Myös esperantoon molemmat järjestelmät ovat kotiutuneet. Zamenhof käytti useammin jes ja ne -sanoja läntisen järjestelmän mukaisesti, mutta hän käytti myös usein itäistä järjestelmää.
Läntinen järjestelmä
Läntisessä järjestelmässä jes edustaa myöntävää vastauslausetta ja ne kieltävää vastauslausetta. Kieltävä vastauslause on lause, jossa on kieltävä sana (ne tai NENI-sana) päälauseen osassa. Läntisessä järjestelmässä vastaussanan merkitys on riippumaton kysymyksen muodosta. Jos kysymys on kieltävä, vastataan samalla vastaussanalla, jota käytettäisiin, jos kysymys olisi ilman kieltävää sanaa. Vain muoto on tärkeää tuossa vastauslauseessa, jota vastaussana edustaa:
-
Ĉu vi volas kafon?
- Haluatko kahvia?(myönteinen kysymys)
- — Jes! (= Mi volas kafon.) - – Kyllä! (= Minä haluan kahvia.)
- — Ne! (= Mi ne volas kafon.) - – En! (= Minä en halua kahvia.)
-
Ĉu vi ne volas kafon?
- Etkö halua kahvia?(kielteinen kysymys)
- — Jes! (= Mi volas kafon.) - – Kyllä! (= Minä haluan kahvia.)
- — Ne! (= Mi ne volas kafon.) - – En! (= Minä en halua kahvia.)
-
Ĉu vi nenion deziras?
- Etkö halua mitään?
- — Jes! (= Mi ja deziras ion.) - – Kyllä (= Minähän haluan jotain.)
- — Ne! (= Mi deziras nenion.) - – En! (= Minä en halua mitään.)
Vastatakseen (läntisen tavan mukaan) myöntävästi kieltävään kysymykseen, voi myös käyttää painotettua vastausta Jes ja! = Jes, tiel ja estas! (tai vastaavaa): Ĉu vi ne volas trinki la malvarman kafon? — Jes ja! (= Jes, mi ja volas trinki ĝin.) Jotkut käyttävät sanaa tamen ilmaisun jes ja sijaan.
Itäinen järjestelmä
Itäisessä järjestelmässä jes vahvistaa täsmälleen sen, jonka kysymys sisältää, ja ne kieltää koko kysymyslauseen. Tuossa järjestelmässä jes ja ne vaihtavat rooleja kieltävissä kysymyksissä:
-
Ĉu vi volas kafon?
- Haluatko kahvia?(myönteinen kysymys)
- — Jes! (= Mi volas kafon.) - – Kyllä! (= Minä haluan kahvia.)
- — Ne! (= Mi ne volas kafon.) - – En! (= Minä en halua kahvia.)
-
Ĉu vi ne volas kafon?
- Etkö halua kahvia?(kielteinen kysymys)
- — Jes! (= Mi ne volas kafon.) - — Kyllä! (= Minä en halua kahvia.)
- — Ne! (= Mi ja volas kafon.) - — Ei! (= Minä kyllä haluan kahvia.)
-
Ĉu vi nenion deziras?
- Etkö halua mitään?
- — Jes, mi nenion deziras. - — Kyllä, minä en halua mitään.
- — Ne, mi ja deziras ion. - Ei, minähän haluan jotain.
Kaksi logiikkaa
Molemmat järjestelmät vastata kielteisiin kysymyksiin ovat loogisia, mutta eri tavalla. Olisi hyvä, jos vain yksi järjestelmä olisi esperantossa käytössä. Periaatteessa voi suositella läntistä järjestelmää, koska sitä on tähän mennessä käytetty useammin ja selvästi useammin Zamenhofin kielessä. Tuntuu kuitenkin siltä, että ei ole mahdollista saavuttaa täyttä yksimielisyyttä yhden ainoan järjestelmän käytöstä. Molemmat käyttötavat ovat kotiutuneet kieleen. Siksi pitää olla varovainen vastatessa kielteisiin kysymyksiin. Pitää mieluummin lisätä selventävä vastauslause, jotta ei aiheuttaisi väärinymmärrystä.