Esperantossa sanajärjestyksen pääsääntö on ymmärrettävyys. Sanat tulee asettaa sellaiseen järjestykseen, että merkitys on selkeä. Erilaiset päätteet, erityisesti N, mahdollistaa suuren vapauden, mutta vapaus ei ole ehdotonta.
Monien adverbin tapaisten pikkusanojen pitää tavallisesti sijaita selvyyden vuoksi sen edessä, johon ne liittyvät, esim. ankaŭ, eĉ, tre, nur. Myös ne pitää sijaita sen edessä, jota se kieltää.
Preposition tulee olla aina ennen sitä, jonka tehtävää se määrittää.
Konjunktion tulee edeltää sitä, jonka se liittää johonkin.
Ajn tulee olla heti sen taulukkosanan jälkeen, jota se tarkentaa.
Lauseenjäsenten järjestys
Lauseenjäsenten perusjärjestys seuraa tätä mallia:
subjekti — predikaatti — objekti — muut lauseenjäsenet
-
Ili — sidas — sur la sofo.
Subjekti — predikaatti — paikan adverbiaali -
La hundo — ĉasas — katon.
Subjekti — predikaatti — objekti. -
Karlo — manĝas — rizon — per manĝbastonetoj.
Subjekti — predikaatti — objekti — välineen adverbiaali. -
La virino — estas — arkitekto.
Subjekti — predikaatti — subjektin predikatiivi. -
Ĉiuj — opinias — lin — stranga.
Subjekti — predikaatti — objekti — objektin predikatiivi.
Jos käytetään muuta sanajärjestystä, ei muuteta perusmerkitystä, mutta luodaan vain erilaisia korostuksia. Predikatiivin yhteydessä ei kuitenkaan voi aina täysin vapaasti muuttaa sanajärjestystä, koska predikatiivilla useimmiten ei ole kieliopillista tunnusta. On eroa lauseiden leono estas besto (leijona on eläin – tosi) ja besto estas leono (eläin on leijona – epätosi, koska on muitakin eläimiä) välillä. Lauseessa kuten lernanto fariĝis instruisto (oppilaasta tuli opettaja) järjestys on hyvin tärkeä, koska instruisto fariĝis lernanto (opettajasta tuli oppilas) merkitsee aivan muuta asiaa. Useimmissa todellisissa predikatiivilauseissa asiayhteys kuitenkin poistaa väärinkäsitysten mahdollisuudet, vaikka käytettäisiin epätavallista sanajärjestystä. Kuitenkin lause kuten instruisto lernanto fariĝas on tuskin ymmärrettävä, ja siten vältettävä.
Eteentuonti
Lauseenjäsentä, joka ei tavallisesti sijaitse ensimmäisenä lauseessa, voi korostaa sillä, että se sijoitetaan juuri tuollaiseen alkuasemaan.
-
Terure gajaj ŝajnis al ili iliaj propraj ŝercoj. - Heille näytti olevan hirvittävän hauskoja heidän omat pilansa.
Normaali sanajärjestys olisi: Iliaj propraj ŝercoj ŝajnis al ili terure gajaj.
-
La sonorilon mi volas kaj devas trovi! - Soittokellon minä haluan ja (minun) pitää löytää!
Normaalisti: Mi volas kaj devas trovi la sonorilon.
Lauseenjäsen, jonka pääsana on KI-sana, sijaitsee normaalisti päälauseensa tai sivulauseensa alussa. Sellainen asema ei ole siten erityisen korostava KI-sanoilla. KI-sanan edessä voi kuitenkin sijaita prepositio, joka osoittaa sen sanaluokan:
- Kion vi volas? - Mitä sinä haluat?
- Mi volas tion, kion vi volas. - Minä haluan sitä, mitä sinä haluat.
- De kio tio ĉi venas, mia filino? - Mistä tämä tulee, tyttäreni?
- Mi ankaŭ ne scias, per kio oni povas klarigi tiun fakton. - Minä en myöskään tiedä, millä voi selittää tuon tosiasian.
- Ŝi ne sciis, en kiu flanko oni devas serĉi butiketon kun manĝeblaĵoj. - Hän ei tietänyt, miltä puolelta pitää etsiä pikkumyymälää, jossa voi syödä.
Periaatteessa myös muut sanat, jotka toimivat yhdessä KI-sanan kanssa, voivat sijaita sen edessä, mutta yleisesti ei pyritä sijoittamaan KI-sanan eteen mitään, mikä ei ole prepositio.
- Tuj kiam la suno leviĝis, la cignoj kun Elizo forflugis de la insuleto. - Heti kun aurinko oli noussut, joutsenet yhdessä Elizan kanssa lensivät pois pieneltä saarelta.
-
Sume kiom mi ŝuldas? - Yhteensä paljonko minä olen velkaa?
Sume-sanan voisi sijoittaa muualle lauseessa.
-
Kune kun kiu vi venis? - Yhdessä kenen kanssa sinä tulit?
Normaalisti kune jätettäisiin pois.
Konjunktiot kaj, aŭ ja sed voivat ongelmitta esiintyä KI-sanan edessä, koska tuollaiset pikkusanat eivät tosiasiassa kuulu jälkimmäiseen lauseeseen, vaan vai liittävät sen edelliseen: Dum la trarigardado mi trovis diversajn esprimojn, kiuj siatempe ŝajnis al mi bonaj, sed kiuj nun al mi ne plaĉas kaj kiujn mi volonte ŝanĝus.
Joskus voi sijoittaa lauseenjäsenen, joka oikeasti kuuluu sivulauseeseen, koko lauseen alkuun. Se luo hyvin vahvan korostuksen sanajärjestyksen epävallisuuden vuoksi:
-
Tiun laboron mi diris, ke mi faros. = Mi diris, ke mi faros tiun laboron. - Tuosta työstä minä sanoin, että minä teen. = Minä sanoin, että minä teen tuon työn.
tiun laboron faros-verbin objekti, ja kuuluu täysin ke-lauseeseen.
-
En salono Zamenhof mi pensas, ke okazas nun la solena inaŭguro. = Mi pensas, ke okazas nun en salono Zamenhof la solena inaŭguro. - Zamenhof-salongissa minä ajattelen, että nyt tapahtuu juhlallinen avaus. = Minä ajattelen, että nyt tapahtuu juhlallinen avaus.
Paikan adverbiaali ei viittaa ajattelemisen paikkaan, koska se tosiasiassa liittyy sivulauseeseen.
Usein voi syntyä epäselvyyttä, mihin lauseen osaan eteen tuodut sanat kuuluvat. Voi näyttää siltä, että ne liittyvät päälauseen verbiin, koska nehän sijaitsevat lähempänä sitä. Jos lauseenjäsen, jota halutaan korostaa, toimii subjektina sivulauseessaan, sitä ei missään tapauksessa voi siirtää, koska subjektin pitää sijaita predikaattinsa vieressä. Siten ei ole mahdollista: Tiu laboro mi pensas, ke estas malfacila. Täytyy sanoa: Mi pensas, ke tiu laboro estas malfacila.(Mielestäni tuo työ on vaikea.)
Joskus, jos merkitys sallii, voi korostaa lauseenjäsentä sivulauseessa käyttämällä eteen tuotua pri-adverbiaalia. Se lauseenjäsen, jota halutaan korostaa, jätetään paikalleen sivulauseeseen pronominin tai taulukkosanan muodossa, ja koko lauseen alkuun se asetetaan pri-adverbiaalina. Korostettu asia näkyy siten kahdesti, kerran pri-adverbiaalina päälauseessa, ja kerran pronominina oikeana sanaluokkana sivulauseessa:
- Pri tiu laboro mi diris, ke mi faros ĝin. = Mi diris, ke mi faros tiun laboron. - Tuosta työstä minä sanoin, että minä teen sen. = Minä sanoin, että minä teen tuon työn.
- Pri tiu laboro mi pensas, ke ĝi estas malfacila. - Tuosta työstä minä ajattelen, että se on vaikea.
- Pri talento mi neniam aŭdis, ke vi ian havas. = Mi neniam aŭdis, ke vi havas ian talenton. - En ole koskaan kuullut, että sinulla on mitään lahjoja.
Joskus, kun tarvitsee asettaa KI-sana lauseen alkuun, mutta KI-sana merkitykseltään kuuluu sivulauseeseen, lopputulos voi muodostua vaikeasti ymmärrettäväksi. Onneksi sellaiset ongelmat ilmenevät käytännössä harvoin:
-
Vi konsilas, ke ni respondu ion al ĉi tiu popolo. → Kion vi konsilas, ke ni respondu al ĉi tiu popolo? - Sinä neuvot, että me vastaamme jotain tälle kansalle. → Mitä sinä neuvot, että me vastaamme tälle kansalle?
Kion on predikaatin respondu objekti, vaikka se sijaitsee lähempänä konsilas-verbiä. Lause kuulostaa kuitenkin melko luonnolliselta, koska kion voisi myös viitata päälauseen verbiin konsilas.
-
Petro diris, ke lia amiko nomiĝas Karlo. → Kiel Petro diris, ke lia amiko nomiĝas? - Petro sanoi, että hänen ystäväänsä nimitetään Karloksi. → Miten Petro sanoi, että hänen ystäväänsä nimitetään.
On vaarana, että ajatellaan, että kiel viittaa sanaan diris, mikä antaisi hyvin oudon merkityksen. Ymmärrettävämpi vaihtoehto on: Kiel laŭ Petro nomiĝas lia amiko?
-
Vi volas, ke mi vendu ion al vi. → Kion vi volas, ke mi vendu al vi? - Sinä haluat, että minä myyn jotain sinulle. → Mitä sinä haluat, että minä myyn sinulle?
Yksinkertaisempi (mutta ei täysin samaa tarkoittava) on: Kion mi vendu al vi? (Mitä minä myyn sinulle?)
Pitää kokonaan välttää tällaisia lauseita, jos sivulause itsessään on kysymys, koska tuollaisesta rakenteesta tulee liian monimutkainen: Ŝi demandis, ĉu mi ŝatas muzikon. → Kion ŝi demandis, ĉu mi ŝatas? Täytyy sanoa Kion ŝi demandis? vaikka se on epätarkempi, tai käyttää pri-ratkaisua, joka näytetään tämän jälkeen.
Sama ongelma on relatiivisissa (ei kysyvissä) KI-sanoissa. Myös näitä KI-sanoja asetetaan sivulauseen alkuun. Jos relatiivinen KI-sana oikeasti kuuluu sivulauseen sivulauseeseen, voi tulla sekaannusta.
-
Vi asertis, ke vi vidis homon. → La homo, kiun vi asertis, ke vi vidis, estas jam delonge mortinta. - Sinä vakuutit, että sinä näit ihmisen. → Ihminen, jonka sinä vakuutit nähneesi, on jo pitkään ollut kuollut.
Vältettävä lause, koska kiun näyttää olevan asertis-sanan objekti, vaikka se tosiasiassa on vidis-sanan objekti. (Tässä on mahdollista käännellä La homo, kiun vi asertis esti vidinta...))
Usein voi asian kiertää eteen tuodulla pri-adverbiaalilla. KI-asia jätetään paikalleen pronominimuodossa, ja käytetään pri-adverbiaalia kysymysilmauksena tai alistuskonjunktiona.
- Ŝi demandis, ĉu mi ŝatas muzikon. → Pri kio ŝi demandis, ĉu mi ŝatas ĝin? - Hän kysyi, pidänkö minä musiikista. → Mistä hän kysyi, pidänkö minä siitä?
- Vi asertis, ke vi vidis homon. → La homo, pri kiu vi asertis, ke vi vidis lin, estas jam delonge mortinta. - Sinä vakuutit, että sinä näit ihmisen. → Ihminen, josta sinä vakuutit, että sinä näit hänet, on jo pitkään ollut kuollut.
Jos KI-asia toimii subjektina, sitä ei voi siirtää pois sivulauseesta. Verbin subjektin täytyy olla läsnä lauseessaan: Karlo diris, ke lia frato edziĝis. → Kiu Karlo diris, ke edziĝis? Diris näyttää saavan kaksi subjektia, kun taas edziĝis näyttää jäävän kokonaan ilman subjektia. Käytä pri-ratkaisua: Pri kiu Karlo diris, ke li edziĝis?